nukahdin vasta aamuyöllä, koska pelkäsin painajaisia. peikot piilottelivat sänkyni alla odottaen. sihisivät ja murisivat. onneksi Hän oli kuitenkin samassa huoneessa, eivätkä peikot kai siksi uskaltautuneet esiin.
hoen itselleni tunnista toiseen "älä syö älä syö älä syö" ja minua kyllästyttää tämä yksinäisyyden tunne jota kannan mukanani koko ajan kaikkialle, vaikka olisi kymmenen ihmistä ympärillä.
eilen minä sanoin, että lupaan, että osastolla näytän todellisen minäni. näytän kuka on piilossa meikatun ulkokuoren ja leveän hymyn takana. ja Hän sanoi, että se on hyvä.
älä unohda meitä tänne.
VastaaPoistaota minut mukaan.
oi sehän olisi hienoa.
VastaaPoistaItse kulutin sormiani selaillen kirjojen sivuja, kun elin 2 viikkoa osastolla .. Kirjoja siellä tosiaan tarvitsee, jotta voi edes hetkeksi paeta todellisuutta kirjan maailmaan.
VastaaPoista"eilen minä sanoin, että lupaan, että osastolla näytän todellisen minäni. näytän kuka on piilossa meikatun ulkokuoren ja leveän hymyn takana. ja Hän sanoi, että se on hyvä." Näin sinun kuuluukin tehdä. Se on osaston tarkoitus, ainakin minulle se oli juuri tuo. Se olen minä, se olet sinä, eikä kukaan muu.
Minulle osastohoito -jakso teki hyvää. Toivon, että sitä se tekee sinullekkin ♥