Minä en ole osannut kirjoittaa aikoihin. Ja siihen taitaa olla syynä se, että on ollut paljon tekemistä ja siitä, että olen ihan käsittämättömän hukassa itseni kanssa. Minä en tiedä enää kuka minä olen. En tiedä, enkä halua ottaa selvää. Minua pelottaa olla olemassa. Sorruin itsetuhoisuuteen eilen. Olen itkenyt kaksi päivää. Olen miettinyt jättäväni poikaystäväni. Minä olen niin hukassa.

Minulla ei kai ole enää parasta ystävää. Minulla on vain muistoja Hänestä. Minä en tahdo nähdä Häntä enää koskaan. Hän satuttaa minua jatkuvasti. Koko ajan. Aina. Hän laittoi välit poikki, en minä, vaikka minun olisi pitänyt olla se, joka sanoo ettei jaksa. Mutta Hän sanoi, ettei jaksa minua.

Olen niin hukassa ja apua oikeasti auttakaa joku minua selvittämään tämä ajatussolmu. Haluan kuolla, elää, kadota, olla tässä. Mitä minä teen.

found myself (but it was too late)

vajoan varjoihini. vajoan mustaan mereen. se halaa minua, pitelee lähellä, lohduttaa ja kertoo, että hän pysyy luonani. hän sanoo, että minä ja musta pärjäämme kahden. emme me tarvitse ketään. minä en tarvitse ketään. minä tarvitsen vain mustan ja se minut.

ehkä minun tosiaan olisi parempi vain olla yksin. minä tunnun olevan vaiva, riesa, pahanilmanlintu. ja ihmiset eivät osaa kuin satuttaa minua. ja pian Tyttökin tekee sen. miksi hän ei tekisi? miksi hän olisi minua kohtaan erilainen?

minä itken enkä osaa lopettaa.
minä tahdon heittää hukkaan kaikki päivät ilman itsetuhoa.
minä tahdon verta.
tahdon tietää, että minä olen elossa.

about my twisted dreams

tuntuu jotenkin vaikealta kirjoittaa tänne. tämä ei ole enää se sama blogi. tämä on uusi alku. tavallaan. tällä kertaa aion olla rehellisempi, mutta silti piilossa. en halua että minut löydetään. en tahdo, että niin käy uudelleen. aion olla salaperäisen avoin. aion olla epäselvästi rehellisempi.

on tapahtunut paljon ja sitten taas oikeastaan ei yhtään mitään. olen haaveillut humalasta ja yksinäisyydestä. olen haaveillyt Tytöstä. olen onnistunut rikkomaan välini Häneen. olen juonut liikaa kahvia, syönyt liian vähän (jos ollenkaan), polttanut tupakkaa ketjussa yksinyhdessä. olen lukenut kirjoja, nettiartikkeleita ja blogeja. olen ihaillut kylkiluita, jotka eivät ole minun.

tuntuu että kaikki hajoaa käsiin. en saa pidettyä mistään kiinni. en tiedä kauanko jaksan pitää kiinni elämästä. en enää tiedä mitään ja tämä tietämättömyys pelottaa niin etten saa henkeä kun ajattelen asiaa. tahdon paeta äkkiä Tytön kanssa jonnekin. en halua tulla takaisin. tahdon kadota hetkeksi kaikilta.

let me be

Päivät ovat valuneet ohi nopeasti. Haluaisin kirjoittaa niin paljon, mutta ei minulla ole sopivia sanoja, eikä tarpeeksi sanoja.

Tuulessa auki lepattava takki, ihanan turvallinen nälkä, suihkussa lojuminen, aamuyöhön valvominen, Tyttö lähellä. Minun päiväni ovat olleet tällaisia. Minun yöni ovat olleet itkuisia. Itkin häpeääni puhelimessa Tytölle kauan. Häpeää.

say a short goodbye now my honey

 Kun Tyttö lähti kirjoitin päiväkirjani sivut täyteen hänestä. Kirjoitin niin paljon, etten itsekään pysynyt mukana. Ikävöin häntä jo nyt, vaikka hän lähti vain hetkiä sitten. Tänään tuli vuosi kaikesta siitä mikä aiheutti niin paljon kipua, niin paljon surua ja itkuja ja huolta. Vuosi. Se on niin pitkä aika. Ja kaikki on vieläkin sen asian kohdalla vaikeaa ja epäselvää. Minua itkettää se tekstiviesti, jonka Hän minulle lähetti. "Vuosi.." Tuo yksi ainoa sana ja minua itketää.

ei minulla muuta.

just close your eyes

Eilen oli humala ja paljon ihmisiä. Humala tuntui pitkästä aikaa ihan käsittämättömän hyvältä. Tahtoisin humaltua tänään uudelleen, mutta en yksin. Tyttö oli seurana yön. Se silitti hiuksia ja kuiskasi asioita korvaan ja minä tärisin, enkä melkein saanut henkeä. Eilinen ahdistuskohtaus taisi olla pahin koskaan.

Yö oli jälleen kerran painajaisia. Milloin nämä unet jättävät minut rauhaan? En jaksa pelätä nukkumaan menemistä enää. En jaksa enää nähdä painajaisia. En. Mutta onneksi Tyttö oli täällä, eikä minua sitten enää pelottanut niin paljon.

En haluaisi lähteä vielä huomennakaan kotiin, mutta kai minun täytyy.

Huomenna aikaisin minä suuntaan vanhempieni luo rauhaan. Mukaan otan alkoholia ja minä aion humaltua. Selviä päiviä on ollut liikaa. Humalassa unohdan hetkeksi kuka minä olen, humalassa maailma näyttää hieman kauniimmalta. Näen Tyttöä ja hän tulee viereeni yöksi.

Suunnittelen kuinka jossain vaiheessa kirjoitan iholleni tekstiä. Mietin erilaisia kauniita tekstejä pääni sisällä. Haluan tatuoida itseeni jotain merkityksellistä. Sanoja, jotka eivät ole vain tuulesta temmattuja (vaikkan toisinaan juuri ne ovatkin niitä kauneimpia).

After all.. I'm insane.

Pitäisi jaksaa tehdä asioita. Pitäisi jaksaa käydä suihkussa, pestä pyykkiä, keittää aamukahvit, siistiä paikkoja ja pakata huomista varten jotain mukaan. Kaipaan valokuvaamista. Kamerani pölyttyy hyllyssä käyttämättömänä. Mutta onneksi pian on kevät ja voin kuvata koivuja.

Yöllä näin painajaisia autokolarista. Heräsin itkien. Painajaiset ovat aina olleet iso osa minun öitäni. Unettomuus tai painajaiset. Tai molemmat. En muista milloin olisin nähnyt kauniita ja lohdullisia unia. En muista milloin unissani olisi ollut perhosia tai lintuja. En muista milloin unissani oltaisiin laulettu kauniita lauluja.

Kaipaan kauniita unia.

minusta tuli kesy ja lennoton

Minä en saa unta. Harhani valvottavat minua jälleen. Puhun puhelimessa ja välillä kuuntelen surullisia kappaleita, joiden mukana laulan lähes äänettömästi ja yritän olla itkemättä. Harhani käskevät minua olemaan yksin. Olemaan yksin päiviä, viikkoja, kuukausia.

Tyttö ja minä suunnittelemme pakomatkaa. Kesällä minä ja Tyttö karkaamme muutamaksi päiväksi pois tästä kaupungista. Me yövymme hotellissa ja minä osaan kuvitella kaiken pääni sisällä. Hotellihuoneen valkoiset lakanat ja petivaatteet. Minä ja Tyttö vierekkäin kääriytyneinä peittoihin. Kuiskitaan salaisuuksia ja piirretään selkään. Ja aamuaurinko Tytön alastomalla selällä on kaunis.

metamorfoosi voi alkaa huomaamattasi

Blogin pitäminen on aina ollut lähellä sydäntä. Minä teen tätä anonyymisti. Tänne minä kirjoitan salaisuuteni, tänne uskallan kirjoittaa mitä vain. Minulla ei ole henkilöllisyyttä täällä. Teille minä olen Lumina. Minä olen satuolento, jolla ei ole siipiä ja haltiankorvia. Olen sellainen satuolento, joka juo paljon kahvia ja syö liian vähän. Satuolento, jolla on pörröiset hiukset (kuten peikoilla).

Olen kai hassu, olen kai kiltti.
Minä olen rakastunut. Minä olen surullinen.
Minä haluaisin olla ikuisesti lapsi, mutta en osaa enää kunnolla.

En osaa esitellä itseäni, joten tarttukaa kiinni kädestäni ja lukekaa minun satuni (vaikka tämä onkin ihan oikean tytön tarina). Ja kertokaa minulle teidän tarinanne.