you're the one who makes me scream your name

minä olen lomalla sairaalasta, jos niin nyt voi edes sanoa. sairaalaan kalpeat seinät ovat hetken hieman kauempana, vaikkakin se hetki on aivan liian lyhyt.

minulla ei ole oikeastaan sanoja, mutta tässä teille luonnoksia puhelimeni muistista;

"Istun parvekkeella ja kuuntelen tuulta. Katson kuinka ruoho tanssii tuulen laulun tahtia. Tuuli kuiskaa kauneimmat sanat vain minulle, sillä minä kuuntelen. Taustalla kuuluu kuinka kaksi ihmisolentoa nauraa, kuinka pallo osuu maahan. Naurua, minua vaan itkettää."

"Kanttiinin edusta on hiljainen. Kaikki pöydät huutavat tyhjyyttään, paitsi pöytä, jonka ääressä minä istun ja kirjoitan tätä tekstiä puhelimen muistiin. Ahdistaa ihmiset ympärillä, siksi kai hakeuduin paikkaan, jossa ketään ei ole 11:30 - 12:00 välillä. Yksinäisyyteni suojaisa välinpitämättömyys."

fairy is going to go

keijuhoitaja lähtee pian ja se tuntuu ihanalta. hänen upea vartalonsa. siro, kaunis, laiha, luinen. en minä kestä katsoa sitä enää. minä paisun muiden rinnalla ja muut pudottavat painoaan.

osastoelämä on vaikuttanut minuun huonosti. paniikkikohtaukset ovat nykyään lähes päivittäisiä. ennen sain paniikkikohtauksen ehkä kerran kaksi kuussa, mutta nyt jatkuvasti. vihaan tätä. keijuhoitaja on pian poissa. hänellä on vielä kaksi tai kolme työpäivää. omahoitajani ei ymmärrä minua. kukaan ei. kaikki juonittelevat minua vastaan ja minua itkettää.

viime yönä minä heräsin kello 03:24 ukkosen ääneen. se oli ihan sairaalan yläpuolella. joka puolella salamoi ja välähteli. tuijotin lumoutuneena salamavalojen tanssia taivaankannessa. minä rakastuin ukkoseen tänä yönä. minua ei pelottanut ensimmäistä kertaa vuosiin. ukkonen on kaunis.

minä tahdon pois täältä. minua ahdistaa.

just fuck the pain away

minä olen täällä osastolla. en ehdi juurikaan kirjoittaa mitään, mutta ajattelin kertoa, että olen vielä hengissä. haluan myös kertoa, että minä olen osaston "pikkulapsi", koska olen nuorin. kaikki ovat oikein herttaisia ja tuntuu, ettei minua ehkä vihatakaan täällä. minusta tuntuu, että kuulun joukkoon.

valitettavaa on kuitenkin se, että lääkäri ei ota minua tosissaan. hänen mielestään kai olen liian nuori. eihän meitä nuoria teiniangstaajia oteta ikinä tosissaan. eiväthän meidän ongelmamme ole ikinä oikeita, aitoja, pahoja. enkä minä ole edes alaikäinen.

siivet seinästä seinään

ulkona tuuli tanssittaa kevyesti puiden oksia ja koivun lehtiä. tuuli tanssittaa lenkkeilijöiden hiuksia, tyttöjen helmoja. itken sanojani tuuleen, jotta tuuli kuljettaisi ne kauas, sinun korviisi jotta kuulisit kuinka kaipaan kuinka sattuu. 
katson kuinka tuuli riepottelee muovipusseja. kuuntelen kuinka lapset nauraa ja huutaa.

kaipaan pitkiä hiuksiani. minä tahdon letittää hiuksia, omiani. minä pelkään maanantain tulevan liian pian. valkoiset seinät ahdistavat. huoneeni pitää jakaa jonkun kanssa. pelkään. minun täytyy puhua, näyttää todellinen minäni. sydän puristuu kasaan kylkiluiden suojissa.

minä en saa unta. minua pelottaa mennä nukkumaan. käyn pääni sisällä läpi tulevia kohtauksia sairaalassa. kuvittelen itseni ahdistuneena nurkassa, peittojen alla, piilossa maailmalta. näen itseni punaisella tuolilla hiljaa. en puhu, en hymyile. olen minä.

pelkään itseäni.

I'm up against the wall like I committed a crime

kello 12:13 puhelin soi ja näytöllä näkyi vieras numero. epäröin vastata, mutta vastasin ja sieltä soitti ystävällisen kuuloinen nainen. hän kertoi, että paikka avautui nyt. näin pian. pääsen osastolle. hän sanoi, että perjantaina voin tulla sinne. olin hetken hiljaa ja sain sanottua, että "tahdon tulla vasta maanantaina". hän ymmärsi. maanantaina eli siis jo viiden päivän kuluttua olen siellä. osastolla. valkoisten seinien sisäpuolella ja minua pelottaa.

hoen itselleni pääni sisällä it's hospital for souls it's hospital for souls vaikka todellisuudessa se on psykiatrian osasto, jonne surulliset ihmiset menevät, jonne hieman seonneet ihmiset menevät.

In the end they'll judge me anyway

suunnittelen laukkuni sisältöä. osastolle lähtee mukaan kasa vaatteita ja kasa kirjoja. aion lukea ja kirjoittaa pieneen vihkooni salaisuuksia sairaalapäivistä. aion myös ehkä jakaa ne teille, jos te tahdotte niin. minä valitsin kymmenen kirjaa ja karsin niistä viisi. minulla on yli 60 kirjaa ja niistä pitäisi valita vain muutama mukaan otettavaksi valkoisten seinien sisälle.

nukahdin vasta aamuyöllä, koska pelkäsin painajaisia. peikot piilottelivat sänkyni alla odottaen. sihisivät ja murisivat. onneksi Hän oli kuitenkin samassa huoneessa, eivätkä peikot kai siksi uskaltautuneet esiin.

hoen itselleni tunnista toiseen "älä syö älä syö älä syö"  ja minua kyllästyttää tämä yksinäisyyden tunne jota kannan mukanani koko ajan kaikkialle, vaikka olisi kymmenen ihmistä ympärillä.

eilen minä sanoin, että lupaan, että osastolla näytän todellisen minäni. näytän kuka on piilossa meikatun ulkokuoren ja leveän hymyn takana. ja Hän sanoi, että se on hyvä.

You've got a face for a smile you know

olen pahoillani. minä olen ollut hukassa, rikki, kadoksissa. en ole osannut ajatella kuin laihtumista. en ole osannut syödä oikein. en ole osannut elää oikein (vai onko edes olemassa oikeaa tapaa elää?). minä olen tullut nyt takaisin.

minä pyydän rakkaat lukijani (jotka vielä olette pysyneet täällä luonani), levittäkää sanaa. linkittäkää tämän hassun ja surullisen tytön blogia eteenpäin. vaikka omassa blogissanne. olisin siitä kiitollisempi kuin uskottekaan. tahdon tulla takaisin tähän maailmaan. onhan tämä pakotieni edelleen ja siitä syystä, en poistanut tätä blogia koskaan. tiesin palaavani jossain vaiheessa. kiitos kun jaksoitte odottaa.

oikeastaan saan kiittää TIMiä siitä, että heräsin horroksestani ja löysin blogini uudelleen. kiitos koko sydämestäni sinulle.

en tiedä mistä aloittaa. viimeksi kirjoitin pahasta olosta, menetetystä parhaasta ystävästä. häntä ei ole. me puhumme ja kerromme toisinaan salaisuuksia toisillemme, mutta hän on vain ihminen muiden joukossa. ei enää niin tärkeä, en enää luota häneen.

mutta minun elämässäni on Tyttö
ja hän tekee kaikesta helpompaa.

olen kai edelleen se sama surullinen tyttöotus, joka haluaa kadota kaikin tavoin. mutta nykyään minä välitän hieman itsestäni. minä lähden valkoisten seinien sisälle parantumaan piakkoin. hyvinkin pian. toivottavasti jo ensi viikolla. toivottavasti peikot eivät löydä minua sieltä.